Toni Nummela.com

Google Mapsin katunäkymä (Street View) iPhonessa

2010-02-09T10:42:00.006+02:00

Google julkaisi tänään "Street View"-nimellä julkaistut katunäkymät myös Suomessa. Nämä katunäkymät toimivat myös iPhonen Google Maps -applikaatiossa, vaikka se ei ihan ilmiselvää ole - helppoa toki.

Tässä lyhyet ohjeet:

Avaa Maps (suomeksi Kartat) -applikaatio
Hae haluamasi osoite normaalisti tai siirrä näkymää haluamaasi kohtaan
Avaa oikeasta alakulmasta lisäominaisuudet
Valitse Drop Pin (suomeksi Lisää nasta)
Siirrä nasta sellaiseen kohtaan että Street View -ikoni on aktiivinen
Klikkaa Street View -ikonia

Pois katunäkymästä pääset näpäyttämällä ruutua ja valitsemalla Done (suomeksi Valmis).

Huom! Joskus Street View -ikoni ei meinaa aktivoitua ja nastaa joutuu raahaamaan useampaankin kohtaan. Parhaiten se toimii luonnollisesti raahaamalla sen suoraan kadun päälle. Mikäli ikoni ei aktivoidu ollenkaan, tarkoittaa se että haluamaltasi alueelta ei ole lainkaan katunäkymään tarvittavaa kuvamateriaalia.

Mihin sähköpostiin Google Wave -kutsu kannattaa pyytää

2009-11-16T09:45:00.005+02:00

Google jakaa kutsuja Google Waveen nyt urakalla. Ajattelin kirjoittaa omasta kokemuksesta viisastuneena pienen ohjeen siitä, minne kutsu kannattaa pyytää. Voi tuntua pieneltä asialta, mutta jo lähipiirissäni huomasin että tämä ongelma tulee esiin useasti. Jos haluat varata hyvän tunnuksen, tässä vinkki kuinka sen saat tehtyä.

Pyydä kutsu Gmailiin

Itse pyysin lähettämään kutsun työsähköpostiini. Se oli virhe, sillä jouduin käyttämään ylimääräistä luovuutta tunnuksen nimeämisessä. Vai miltä kuulostaa toninummela.work?

Ongelma syntyy siitä, että Google on ilmeisesti varannut kaikki Gmail-tunnuksina olevat nimet jo käyttöön.

Paras tapa on pyytää lähettämään kutsu Gmail-osoitteeseen. Näin saat Google Wave -tunnukseksi saman tunnuksen kuin Gmailissasi: jos Gmail tunnuksesi on etunimi.sukunimi@gmail.com tulee Wave-osoitteestasi etunimi.sukunimi@googlewave.com.

Mikäli kutsua ei lähetetä Gmail-osoitteeseen ja vastaava Gmail-osoite on jo olemassa, tätä Gmailin käytössä olevaa tunnusta ei saa Waveen käyttöön ilman uutta kutsua, vaan Wave kertoo sen olevan jo varattu.

Entä jos minulla ei ole Gmailia?

Mikäli sinulla ei vielä ole Gmail-tunnusta, tee se heti! Mikäli et Gmailissa saa haluamaasi osoitetta varattua, peli on jo menetetty. Tällä tavalla on kuitenkin mahdollista varmistaa jo ennen Wave-kutsun saantia että saat haluamasi osoitteen käyttöön.

Sähköpostiosoitteen sotkeminen on aivan turhaa

2009-11-11T19:53:00.003+02:00

Moni on suojannut sähköpostiosoitteensa netissä. Yleensä jopa suositellaan sotkemaan se ilmoittamalla osoitteet muodossa etunimi.sukunimi@domain.example tai muuttamalla @-merkki tekstimuotoon (at). Tämä on aivan turhaa, koska sillä ei oikeasti päästä suurimassa osassa tapauksia roskapostista eroon lainkaan. Se saattaa olla jopa haitallista. Kerronpa miksi.

Osoitteita keräävä botti

Oletuksena on siis että roskapostittajalla on jo valmiina botti, joka kahlaa läpi www-sivustoja ja etsii sieltä selkokielisiä sähköpostiosoitteita. Tätä varten osoitteet siis suojataan alussa kuvatulla menetelmällä.

Oleellista onkin ymmärtää mitä tietoa sivuilta oikeasti kannattaa hakea.

Osoite ei ole tärkeä – henkilöt ovat

Jos haluaisin lähettää roskapostia, tekisin sen seuraavalla yksinkertaisella tekniikalla.

Keräisin listan suomalaisista etunimistä.
Hyvä lähde olisi vaikkapa: http://www.etunimet.net/
Muuttaisin botin seulomaan näitä nimiä www-sivujen tekstistä
Mukaan poimittaisiin aina etunimi ja sen jälkeinen sana – yleensä se on sukunimi
Skandit korvattaisiin umlautittomilla versioilla kirjaimista
Mikäli sivustolla mainitaan etunimi.sukunimi esiintymä, poimitaan tämän jälkeinen domain talteen
Mikäli esiintymää ei ole mainittu, tallennettaisiin www-sivun domain, josta nimi on löytynyt
Tuloksena yhdistelmä etunimi.sukunimi@domain.example

Tämä menetelmä tuottaa toki jonkin verran turhia osoitteita virheellisiä osoitteita, mutta ne toimivat osoitteet löytyvät näin varmasti aina niissä tapauksissa kun henkilön koko nimi on mainittu jossain yhteydessä. Veräjästä pääsevät vain henkilöt, joilla on epätavallinen etunimi, tai henkilön sähköpostiosoite ei vastaa muotoa etunimi.sukunimi@domain.example

Senkin roskapostittaja

Miksi siis kerron tästä? En aio alkaa roskapostittajaksi: saan tehdä työkseni innostavampiakin projekteja. Toisekseen en usko että olen ainoa henkilö joka tämän tekniikan on hoksannut. Tarkoituksenani on vain osoittaa ettei ole pätevää tapaa suojata osoitteita roskapostitukselta mikäli henkilön nimet kuitenkin ilmoitetaan.

Oikeastaan tuo käytäntö etunimi.sukunimi altistaa nimenomaan käyttämään tätä tekniikkaa osoitteiden etsinnässä. Laitetaan tähän vielä todisteeksi: Google hakutulos lauseella etunimi.sukunimi. Itse sain tulokseksi noin 800 000 sivua. Suurin osa noista sivuista sisältää nimilistoja.

Älä ruoki roskapostittajaa.

Suomen europarlamentaarikot Twitterissä

2009-10-19T21:59:00.002+03:00

Poliitikkojen Twitter-tilien listaamisprojektissa taas pieni päivitys. Nyt kohteena olivat suomalaiset europarlamentaarikot. Muutama uusi eurokansanedustaja löytyi ja lisäksi aiemmin listalla olleiden tiedot päivitettiin. Pientä eloa oli jälleen seuraajien määrissä. Jokaisen Suomen euroedustajan Twitter-tunnus on yritetty löytää Googlella ja tulokset on julkaistu Google Docs Spreadsheettina: Suomen poliitikot Twitterissä

Tulokset europarlamentaarikkojen osalta perustuvat maanantain 19.10.2009 tilanteeseen. Tässä poiminta eurokansanedustajien tiedoista Twitterissä.

Suomen europarlamentaarikot Twitterissä:

Neljällä euroedustajalla on Twitter-tunnus.
Eurokansanedustajia on yhteensä 13 kpl, joten hieman yli 30 prosentilla on tunnus Twitterissä
Näistä vain kaksi edustajaa on kirjoittanut yli kymmenen tweettiä
Europarlamentaarikko, jolla on eniten tweettejä: Sirpa Pietikäinen (27 tweettausta)
Europarlamentaarikko, joka seuraa eniten muita: Sirpa Pietikäinen (384 seurattavaa)
Europarlamentaarikko, jolla on eniten seuraajia: Sirpa Pietikäinen (353 seuraajaa)

Aiemmin julkaistut jutut aiheesta:

Ministerit Twitterissä

2009-10-14T22:29:00.002+03:00

Pieni päivitys poliitikkojen Twitter-tilien listaamisprojektiin. Päivitin tilastoja ministerien osalta ja katsoin onko uusia ministerien Twitter-tunnuksia tullut. Ei ollut, mutta pientä eloa oli seuraajien määrissä ollut. Varsinkin Anni Sinnemäki oli petrannut usealla uudella seuraajalla. Jokaisen ministerin olemassa oleva Twitter-tunnus on siis yritetty löytää Googlella ja tulokset on julkaistu Google Docs Spreadsheettina: Suomen poliitikot Twitterissä

Tulokset ministerien osalta perustuvat keskiviikon 14.10.2009 tilanteeseen. Tässä poiminta ministerien tiedoista Twitterissä.

Ministerit Twitterissä:

Kuudella ministerillä on Twitter-tunnus.
Ministereitä on yhteensä 20 kpl, joten 30 prosentilla on tunnus Twitterissä
Näistä vain kaksi ministeriä on kirjoittanut yli kymmenen tweettiä
Ministeri, jolla on eniten tweettejä: Anni Sinnemäki (165 tweettausta)
Ministeri, joka seuraa eniten muita: Mari Kiviniemi (75 seurattavaa)
Ministeri, jolla on eniten seuraajia: Anni Sinnemäki (1036 seuraajaa)

Aiemmin julkaistut jutut aiheesta:

Kansanedustajat Twitterissä

2009-10-11T08:44:00.001+03:00

Mainitsin aiemmin, että keräämme Google Wavessa poliitikkojen Twitter-tilit yhteen paikkaan, josta niitä on kätevä tarkastella. Nyt projekti on siinä vaiheessa, että nykyisen (lokakuu 2009) eduskunnan kaikki kansanedustajat on katsottu läpi, jokaisen kansanedustajan Twitter-tunnukset on yritetty löytää Googlella ja tulokset on julkaistu Google Docs Spreadsheettina: Suomen poliitikot Twitterissä

Tulokset perustuvat sunnuntain 11.10.2009 tilanteeseen. Eikä tietoja ole vielä tarkistettu uudelleen. Tässä vielä muutama mielenkiintoinen poiminta tiedoista.

Kansanedustajat Twitterissä:

28 kansanedustajalla on Twitter-tunnus.
Kansanedustajia on yhteensä 200 kpl, joten 14 prosentilla on tunnus Twitterissä
Näistä 17 kansanedustajaa on kirjoittanut yli kymmenen tweettiä
Kansanedustaja, jolla on eniten tweettejä: Heli Paasio (473 tweettausta)
Kansanedustaja, joka seuraa eniten muita: Johanna Sumuvuori (284 seurattavaa)
Kansanedustaja, jolla on eniten seuraajia: Jyrki Kasvi (1203 seuraajaa)

Tiedot on kerätty täysin mielenkiinnosta sekä harrastusmielessä avoimista ja muuttuvista lähteistä, joten niiden paikkansapitävyys ei ole taattu. Emme vastaa virheiden aiheuttamasta mielipahasta, vahingoista tai muista listan aiheuttamista negatiivisista asioista, mutta tietoja päivitetään ja korjataan aina kun sille on aikaa. Ja tietysti vain jos mielenkiinto säilyy.

Kätevää olisi saada esimerkiksi automaattisesti päivittyvät statistiikat tweeteistä, seurattavista ja seuraajista.

Listalla on myös muutama Twitteristä löytynyt europarlamentaarikko ja kaikki ministerit, mutta näitä tietoja täydennetään vielä.

Google Wave -projekti: Poliitikot, kansanedustajat, puolueet ja ministerit Twitterissä

2009-10-08T21:50:00.006+03:00

Ensimmäinen oikea porukalla tehty Google Wave -projekti, jossa olen ollut osallisena on nyt aloitettu. Listasimme aluksi kaikki kansanedustajat ja aloimme selvittämään listasta niitä, joilla on Twitterissä oma tunnus. Dokumentti laaditaan useamman käyttäjän yhteistyönä yhtenä wavelettina. Idea kumpusi Pirkan kysymyksestä Twitterissä. Ehdotin Otto Peuralle että olisiko tässä aihetta ensimmäiseksi Wave-testiksi. Homma oli käynnissä muutamassa minuutissa.

Kiinnostukseni projektia kohtaan on tietoteknistä - ei poliittista.

Lisää projektin etenemisestä Otto Peuran blogissa.

Google Wave yrityksessä: Käyttöön ja käytäntöön

2009-09-22T23:59:00.025+03:00

Google Wavea on hehkutettu maailmalla nyt useamman kuukauden ajan. Hehkutuksen aiheena on yleensä lupaukset siitä, että Google Wave mullistaa tavan työskennellä ja keskustella. Yritin pohtia Google Waven käyttämistä yrityksissä ja tilanteita, joissa sen käytöstä voisi olla hyötyä ihan ensimmäisenä.

Jos Google Wave ei ole sinulle tuttu, katso video osoitteesta: wave.google.com

Mitä Google Wave oikeasti muuttaa

Wave mahdollistaa paljon, mutta en lähde vielä tässä kirjoituksessa maalailemaan tulevaisuutta liiaksi enkä liian teknisesti. Tässä ovat konkreettiset ensiaskeleet kohti tehokkaampaa työkalua.

Keskustelut ja tietovaihto ensin

Google Wave on luontevin ottaa käyttöön keskustelun ja tietovaihdon alustaksi. Ensimmäiseksi Google Waveen siirretään työkavereiden välillä käyty pikaviestintä ja sähköposti liitetiedostoineen. Kun aiemmin linkit, kuvat ja dokumentit siirrettiin sähköpostilla, USB-tikulla tai Messengeriä vastaavilla palveluilla, onnistuu tämä kaikki nyt Google Wavessa.

Houkuttelevaksi siirtymisen tekee se, että Waveen syötettyjen tietojen perusteella käyttäjän on helppo siirtyä jalostamaan niistä suoraan suunnitelmia, ohjeita ja muistioita.

Vaikka Google Wavea on kritisoitu ketjujen seuraamisen hankaluudesta, on se kuitenkin helpompaa kuin keskustelun etsiminen sähköposteista.

Kokousten ja seminaarien muistiinpanot kaikille heti

Myös kokousten ja seminaarien muistiot on kätevä hoitaa Google Wavella porukalla saman tien kuntoon kaikille. Waven pohjaksi lätkäistään seminaarin tai kokouksen järjestäjän ohjelmalista, josta aletaan laajentaa otsikoiden alle muistiinpanoja.

Koska kyseessä on hakukoneyhtiön tuote, kaikesta Google Wave-sisällöstä on myös mahdollista hakea. Voidaan unohtaa yhden txt-päätteisen pikamuistion metsästämisen jostakin koneen tiedostojärjestelmän uumenista ja hakea se sen sijaan yhden ja saman tekstikentän avulla.

Eri ohjelmien käyttämisestä eroon

Työpöytäohjelmista Outlook ja muut sähköpostiohjelmat hiljenevät ensimmäiseksi sisäisistä työasioista. Notepad ja muut muistio-ohjelmat seuraavat rinnalla mikäli niissä ei kummoisia erityisominaisuuksia ole.

Toimisto-ohjelmat - Microsoft Office, Open Office - jäävät seuraavana keräämään pölyä. Google Wavessa käydyn keskustelun muokkaaminen dokumentiksi vaikuttaa niin houkuttelevalta ettei keskustelun jälkeen vaivauduta vaihtamaan ohjelmaa, siirtämään tietoa, muotoilemaan tekstiä, jos ja kun siihen on Wavessa hyvät työkalut.

Google Wave aluksi samassa huoneessa

Alkuun helpoin ja käyttäjille mukavin tapa käyttää Google Wavea on todennäköisesti työskentely samassa tai läheisessä fyysisessä tilassa muiden saman Waven käyttäjien kanssa.

Vaikka Google Wave -sovellus on pyritty tekemään helpoksi, on siinä kuitenkin paljon opittavaa. Samassa tilassa käyttöönotto on kätevämpää, koska osaavampi henkilö voi opastaa toista ongelmatilanteissa - vaikka kädestäpitäen.

Myös osallistujien välinen roolijako ja kunkin vastuut eri dokumentin osista voidaan pitää paremmin hallussa ihan normaalisti keskustelemalla. Keskustelun lomassa kokeneempi käyttäjä voi opastaa kokemattomampaa osapuolta ja näyttää reaaliaikaisesti mitä sillä voi tehdä.

Keskustelun voi toki hoitaa myös vaikkapa Skypellä luurien välityksellä, jolloin Google Wave alkaa jo muokata työtapoja ja paikkoja, jossa työ tehdään.

Miten pitää tiedot turvassa

Tietoturvaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Vaikka tietoturva perustuukin samoihin asioihin kuin aikaisemmat järjestelmät, tiedon vieminen Waveen avaa kaksi uutta porttia:

Jos tietää tunnuksen ja salasanan, pääsee tietoihin käsiksi mistä vaan. Toisaalta tämä on etu, toisaalta haitta. Riippuu täysin yrityksestä ja henkilöstöstä kumpana siihen suhtaudutaan.
Jos lisää vahingossa väärän henkilön ketjuun, näkee tämä kaiken tiedon mitä ketjussa on kirjoitettu nyt ja aiemmin - myös poistot. Aikaisemmin on tietysti ollut mahdollista lähettää vanhingossa sähköpostia väärälle henkilölle, mutta vaikkapa dokumentin muokkausvaiheessa tehtyä kommentointia tuskin kannattaa näyttää ihan kaikille.

Tiedon säilyvyys on nerokkaasti toteutettu, eli kaikki muutokset tallentuvat, eikä Wavea saa poistettua ollenkaan vaan se siirretään vain roskakoriin.

Yhteenveto

Yritys voi lähteä Google Waven käyttäjäksi pikkuhiljaa ja luonnollisesti henkilöiden välisen viestinnän kautta. Waven opettaminen työkalulla itsellään on kätevää. Tuloksena tietoa saadaan tuotettua nopeammin, tieto löytyy helposti yhdestä paikasta ja siihen on pääsy kaikialta mistä pääsee verkkoon. Parhaimmillaan Google Wave kätevöittää päivittäistä tekemistä ja välittää tietoa nopeammin. Ainakin menetelmät ovat kokeilemisen arvoisia.

Tärkeimpiä tietoja Google Waveen ei aluksi kannata viedä vaan kannattaa lähteä yksinkertaisista asioista liikkeelle. Kun tietoturva ja turvallisuusasiat ovat kunnossa voi muutakin tietoa alkaa viedä Waveen.

Mikäli löydät uusia näkökulmia kirjoitukseeni, jätä kommentti. Tarkoitus on muokata juttua palautteen perusteella. Toivotan joka tapauksessa mielenkiintosia hetkiä uuden työkalun parissa.

Saako käyttäjien tietoja surutta tuhota

2009-09-18T11:42:00.009+03:00

Tänään käyttäjien tietoja päätettiin systemaattisesti tuhota ainakin kahdessa firmassa.

Google ja Hasbro nollasivat Monopoly City Streets -palvelunsa kaikki tiedot. Teleoperaattori DNA puolestaan ilmoitti tekstiviestillä että matkapuhelimien vastaajapalvelu uudistuu, jolloin vastaajissa olevat tiedot nollataan, eli oma tervehdys poistuu ja tunnusluku palaa oletukseksi.

Yhteistä näille tapahtumille on että molemmissa käyttäjän itse tekemä työ tuhotaan. Eikä sille annettu oikein mitään hyvää syytä.

Pilviteknologioiden aikakaudella tällaista ei saisi tapahtua. Okei, ensimmäisessä tapauksessa on onneksi kyse vain pelistä ja toisessa vain puhelinvastaajasta. Mutta kuka uskaltaa laittaa tietonsa pilveen, jos se voidaan possauttaa näin kepein perustein taivaan tuuliin?

Miksi nillittää asiasta?

Ensimmäinen pointti on siinä, että näillä palveluilla on niin paljon käyttäjiä että kokonaisuudessaan tuo voi tarkoittaa aika suurta työmäärää.

Toinen pointti on siinä että kyse on yleisestä periaatteesta. Jos näin toimitaan tällaisissa palveluissa, milloin käytäntöä laajennetaan johonkin tärkeämpään palveluun. Pilvipalveluiden pitäisi olla luotettavia, jotta niitä uskaltaa käyttää.

Kolmas pointti kertoo yritysten suhtautumisesta käyttäjiinsä. He viestivät: "olemme liian laiskoja säästääksemme tekemäänne työtä emmekä arvosta sitä pätkääkään". Aika kummallinen viesti aikana jolloin käyttäjistä alkaa tulla yrityksen sisällöntuottajia ja asiakkaita ohjataan omatoimisuuteen.

Perustelut auttaisivat

Käyttäjänä minua ärsyttää se, että näin tehdään ja sillä selvä. Ei mitään selitystä miksi, eikä mitään selitystä siitä miten tämä hyödyttää minua. En tiedä parantuuko Monopoly jotenkin kun se resetoidaan tai tuleeko minulle jotain uusia ominaisuuksia kun vastaajajärjestelmää vaihdetaan. Muutama hyvin laadittu perustelu lievittäisi tilannetta.

DNA veti pidemmän korren, koska se ilmoitti asiasta sentään etukäteen.

Tässä vielä lainaus Monopolyn ilmoituksesta

When we launched MONOPOLY City Streets in September, we were thrilled that so many of you wanted to try your hand at global real estate domination. As many of you experienced, the initial rush led to slower servers, which in turn resulted in compromised data. You may have also discovered a few bugs while you’ve been getting to know the game and we’ve been hard at work to fix those problems.

This restart does mean that everyone is starting over with $3 million and a world to discover. You will need register again and create a new login.

We hope that you are successful in purchasing the street that is central to your future real estate empire and that you’ll enjoy buying, building and negotiating just as you can in the new MONOPOLY City board game.

Spotify tekee kokoelmalevyt tärkeiksi

2009-09-15T09:09:00.010+03:00

Spotifytä käyttäessäni huomasin kuinka erilailla suhtaudun kokoelmiin sähköisessä muodossa verrattuna kokoelmiin esim. CD-levyillä. Kokoelmalla tarkoitan niitä useamman eri artistin hittibiiseistä muodostuvia sekalaisia julkaisuja joita marketit ovat pullollaan.

Albumit kunniassa

Olen aiemmin pitänyt artistien itse julkaisemia albumeita niinä aitoina oikeina julkaisuina. "Hyvä albumi myy itse itseään"-lause pitää varmaan jotenkin paikkansa, mutta silloin tarvitaan suuria panostuksia albumin markkinointiin. Jonkin verran olen musiikkialalla nähnyt ja kuullut, ja voisin kuvitella monen artistinkin - varsinkin uuden artistin - karsastavan kokoelmalevyjä taiteellisista syistä.

Kokoelmat kaupallista kuraa, vai?

Kokoelmalevyt perinteisesti pyörivät vuosia markettien alelaareissa halpaan hintaan ja niitä tarttuu mukaan lähinnä hetken mielijohteesta. Niissä ratsastetaan hittinimillä, ilmiöillä, muotioikuilla tai muilla kappaleita yhdistävillä aiheilla. Artistin näkökulmasta kokoelmalevyjä voidaan perinteisesti pitää myös ainoastaan levy-yhtiölle tuloja tuottavina kaupallisina pahoinpitelyinä, jotka häiritsevät taiteellista kokonaisuutta.

Spotify kääntää kokoelmalevyn kuitenkin artistin eduksi. Vertailen seuraavaksi kahta stereotyyppistä tarinaa, jotka ovat tapahtuneet ainakin itselleni.

Kokoelmalevyn tarina: Marketti vs. Spotify

Marketissa tai levykaupassa kokoelman tarina menee näin:

Menen levyosastolle
Huomaan graafisesti kiinnostavan näköisen kokoelmalevyn
Levyn otsikko ja kuvallinen ilmaisu toimii koukkuna
Katson mitä kappaleita kokoelma sisältää
Hinta ratkaisee ostanko levyn vai en
Kotona kuuntelen levyn
Hyvät uudet artistinimet jäävät ehkä mieleen tai sitten eivät

Spotify-tarina menee näin:

Haen jotakin kappaletta nimellä
Löydän sen hakutuloksista
Levy, jolta kappale löytyy on kokoelmalevy, jossa on muitakin artisteja
Kuuntelen koko levyn läpi pikaisesti
Löydän minulle uusia biisejä tai artisteja
Kuuntelen myös uuden artistin tuotannon läpi
Kiinnostun uudesta artistista

Ovatko kokoelmat kaupallisia soittolistoja

Kokoelmalevyt ovat jatkossa rinnastettavissa soittolistoihin. Levyissä valinnan on vain tehnyt kaupallinen taho.

Nopeasti ajatellen uusien artistien pitäisi käyttää kokoelmalevyjä niin paljon hyväksi kuin mahdollista. Mitä nimekkäimpien artistien kanssa pääset samalle kokoelmalle sen helpommat mahdollisuudet sinulla on jatkossa saada menestystä.

Toki tämä on pätenyt aiemminkin mutta jatkossa homma raadollistuu entistä enemmän, kun kynnykset uuden musiikin kuuntelulle laskevat. Tehon maksimoimiseksi kannattaa hakeutua nimenomaan sellaisille levyille joissa on samantyylisiä tunnettuja artisteja.

Hyvät biisit ovat edelleen se juju, mutta markkinointikanavana kokoelmat saavat uutta tuulta elektronisen jakelun ansiosta. Artistin omia albumeita on tietysti syytä löytyä kun tuotantoa aletaan etsiä kokoelman kautta.

Sellainen etu kokoelmalevyillä on soittolistoihin nähden että Spotifystä ei näe mihin soittolistaan mikäkin biisi kuuluu. Sepä vasta olisi villiä. Ehkäpä jossain vaiheessa.

Musiikkia

2008-12-01T18:33:00.001+02:00

Olen säveltänyt musiikkia useisiin lyhytelokuviin. Tekemäni musiikin lisäksi olen tuonut esille leyjä ja asioita jotka ovat vaikuttaneet sävellystyöhöni ja musiikkimakuuni.

Lyhytelokuvat

Häivähdyksiä - Draama (1997)
TV-Kauppa - Komedia (1998)
Ei minkään takia - Draama (1999)
Ihan hyvä kärkkäri - Draama (1999)
Miehet maisemassa - Komedia (2002)
Pussi-Matti - Draama (2005)
Leikkiäkö vain? - Draama (2006)
Sweet Smell of Conform - Vaha-animaatio (2006)

TV- ja netti-TV-ohjelmat

Impulssi - Nuorten ajankohtaisohjelma (1998-)
IOI-Report - Tapahtuman uutisohjelma (2001)

Kuuntelemisen arvoista

Tässä hieman listaa kuuntelemisen arvoisista levyistä, joihin olen törmännyt. Suosittelen.

The Crystal Method - Vegas
Dj Slow - This is now
Enigma - MCMXC a.D.
Fatboy Slim - You've come a long way, baby
Herbie Hancock - Headhunters
Jamiroquai - Return of the space cowboy
Jamiroquai - Travelling without moving
Johanna Iivanainen ja Eero Koivistoisen yhtye - Suomalainen
Propellerheads - Decksanddrumsandrockandroll
Röyksopp - Melody A.M.
Tomoyasu Hotei - Eletric Samurai

Näitä tarvitaan

Propellerhead Software - Reason
Apple - iPod

Musiikkia elokuvaan "Sweet Smell of Conform"

2008-08-06T18:36:00.003+03:00

Sweet Smell of Conform on lyhytanimaatio konetyöläisestä joka kärsii muistinmenetyksestä. Hän ei muista kuka häntä pitää tehtaassa vangittuna.

Tässä hieman tarinaa siitä kuinka animaatioon tehtiin musiikit.

Pikkusiskoni Mari tarvitsi lopputyöhönsä sekä äänet että musiikin, joten lupauduin ne hänelle tekemään. Mari lähetti paketin biisejä, jotka huokuivat jollain tavalla sitä tyyliä jota hän oli ajatellut. Työstin hänelle ensin ajatukseni pohjaksi ja sitten kävimme yhdessä läpi mitä mieltä hän niistä on. Sain häneltä onneksi myös kuvapohjan, josta sain hieman uusia ajatuksia.

Työtunteja musiikkiin ja ääniin kului ehkä noin viikon verran. Yritin välttää sävellystyön osumista päällekkäin Leikkiäkö vain? -projektin kanssa, mutta lopulta ne osuivat tietysti juuri samaan aikaan.

1. Intro

Intro johdattaa elokuvan tunnelmaan. Soittorasiamainen kellopeli avaajana on kyllä todella käytetty, mutta sopi tähän kuitenkin. Samainen kulku jatkuu jousilla ja nousee hieman. Lisäsin loppuvaiheessa vielä perkussioista peltejä tuomaan sopivaa industrial-meininkiä.

Ilmavamman "Bach-kuvion" aikana näytetään kuinka kauan päähenkilö on viettänyt aikaa vankilassaan — siinäpä sopiva paisuttelun paikka.

Lopulta kehiin astuu tangomainen viulumelodia, jolla yritin luoda vapauden kaipuun tunnelmaa. Melodia keskeytyy tässä mukavan hämärästi.

Mikseri.net: Kuuntele

2. Sekopään parempi valssi

Marin antamasta kuvamateriaalista sain ajatuksen käyttää vinkuvia peltejä koko musiikin aikana sopivissa kohdissa. Seuraavassa malliesimerkki cymbaaleiden ja kongin yhteistyöstä.

Mikseri.net: Kuuntele

3. Muisti palautuu

Kulminaatiopisteessään päähenkilö muistaa mitä on tekemässä. Siihen vaaditaan tunnetta ja pauhua. Sopiva sävellajin vaihdos ja ei muuta kun kaikki teemat peliin.

Kun päähenkilö poistuu vankilastaan hain mukaan kirkkomaista alttarille saapumisen fiilistä – siksi mukana on kirkkourkua. Aivan loppu piti jättää vielä avoimeksi. Tämä oli ohjaajan toive.

Mikseri.net: Kuuntele

4. Lopputekstimusiikki (Alkuperäinen)

Keskustelimme alunperin että loppumusiikki olisi todella yksinkertaista. Cembalolla soitettu teema kuulosti testivaiheessa hyvältä. Tähän kappaleeseen en ole kokonaisuudessaan tyytyväinen. Lopulta Mari pyysikin erilaista musiikkia lopputekstien ajaksi.

Mikseri.net: Kuuntele

5. Lopputekstimusiikki (Lopullinen)

Hän oli mieltynyt Pussi-Matin haikeaan loppumusiikkiin ja toivoi jotain samankaltaista. Päätin hakea tähän rullaavaa ja kuitenkin hieman rosoisempaa tai särmikkäämpää kappaletta. Ja lopulta se syntyikin aika helposti. Hyvänä inspiraationa toimi tuo aluksi lähetetty biisipaketti.

Mikseri.net: Kuuntele

Musiikkia elokuvaan "Leikkiäkö vain?"

2008-05-01T18:35:00.002+03:00

Leikkiäkö vain? on lyhytelokuva, joka pohjautuu Anton Tsehovin samannimiseen novelliin.

Tätä projektia varten tarvittiin "viipyilevää musiikkia" ja Mikko Vuoristo antoi tunnelmapalaksi Saksikäsi-Edwardista otetun kappaleen. Suunnitelmissa oli toteuttaa loppuun lauluosuus. Totesin aikani ja resurssieni olevan siihen aivan riittämättömiä, joten Tomi Pelli otti sen sävellettäväkseen ja lupasi äänittää piano- ja lauluosuudet.

1. Johdatus

Mikseri.net: Kuuntele

2. Muistelumusiikki

Tämä kappale alkaa hyvin hiljaisella viuluosuudella, jonka jälkeen piano ottaa ohjat. Tarkoitus oli luoda lämmin ja muisteleva tunnelma. Väläytin mukaan jo vähän loppumusiikin teema, mutta vain aavistuksen.

Mikseri.net: Kuuntele

3. Mäenlasku

Lasku alkaa pehmeällä pasuunafanfarilla, jonka jälkeen päästin sisäisen Vivaldini valloilleen. Lainasin meininkiä nimenomaan tuosta Talvi-osasta vaikken sitä kuunnellutkaan — pelkästään fiilispohjalta. Lasku on lyhyt, mutta vauhdikas. Laskun jälkeen tulee Nadjan epäilemistä heijastava sello-osuus, johon pasuunat yhtyvät hieman myöhemmin.

Mikseri.net: Kuuntele

4. Nuoruuden teema

Nuoruuden muisteloa varten kehitin lämminhenkisen sointukulun ja melodian. Kappale oli alunperin valssimuotoinen, mutta tuolle valssiversiolle ei lopulta tullutkaan käyttöä. Tuo nuoruuden teema toistuu vielä myöhemmin. Tämä kappale muuntuu lopulta Nadjan päättäväiseksi yksinlaskuksi, josta huokuu hieman epätoivoa.

Mikseri.net: Kuuntele

5. Nadjan lumitanssi

Lumitanssi oli ensimmäinen kappale, jota elokuvaan aloin työstämään. Mikko painotti että lumitanssi oli hänen mielestään elokuvan hienoin kohtaus. Kappaleessa saattaa kuulua eniten tuo Saksikäsi-Edward vivahde. Tässä kappaleessa on myös eniten instrumentteja alun tuulikelloista patarumpuihin ja torvisektioihin. Aikeissani oli tehdä tanssia varten nimenomaan valssikappale, mutta tämä sopi hyvin kuvaan. Lopun piano-oktaavit livuttavat Nadjan kohtalokkaasti pimeyteen.

Mikseri.net: Kuuntele

6. Muistojen uskottelu

Tässä palataan taas nuoruuden teeman. Huomaa kappaleen muoto ja vivahteet, jotka toistuvat myöhemmässä kappaleessa miltei täsmälleen samanlaisina, mutta vain mollissa.

Mikseri.net: Kuuntele

7. Toiveiden haihtuminen

Tässä vaiheessa kertoja huomaa, että Nadjalla onkin aivan toinen elämä, eikä hän enää kuulu siihen. Vaihdoin sävellajin molliin ja myös samaksi kuin loppulaulussa. Tässä kappaleessa on juuri tuo sama rakenne kuin edellisessä.

Mikseri.net: Kuuntele

8. Luopuminen ja johdatusloppulauluun

Kohtalokkaat piano-oktaavit palaavat muuten samanlaisina kuin Nadjan lumitanssin lopussa paitsi nyt mollissa. Tämän kappaleen sävelsin viimeisenä. Se tuo loppulaulun teeman kehiin, mutta nyt enää vain hieman muutellen. Tämän kappaleen viimeisen äänen päälle alkoi elokuvassa loppulaulu.

Mikseri.net: Kuuntele

9. Leikkiäkö vain? (Loppulaulu)

Kappaleen on sanoittanut Markus Tamminen ja tämän sanoituksen pohjalta säveltänyt Tomi Pelli, mutta kerron hieman sen sovittamisesta. Tomi lähetti minulle soittamansa mid-tiedoston, jossa oli ainoastaan kappaleen melodia ja soinnut pianolla soitettuna. Sain myöhemmin Tomilta myös nuotit, jotka nykyaikaisesti vain skannasin koneelleni kuvaksi.

Tomi äänitti myöhemmin Messukylän lukion tiloissa oman pianoraitansa, jota mukaellen Iida lauloi vielä toiselle raidalle.

Tuo Tomin aiemmin lähettämä mid-tiedosto oli kuitenkin mielestäni osuvampi, joten käytin sitä pohjana, mutta kappaleen muodon nappasin tuosta äänitetystä pianosta.

Mikseri.net: Kuuntele

Musiikkia elokuvaan "Pussi-Matti"

2008-01-01T18:34:00.001+02:00

Pussi-Matti on lyhytelokuva, joka pohjautuu Markus Tammisen novelliin.

Pussi-Matti tehtiin tarkoituksella vähäiseksi musiikilliselta anniltaan. Tarvittiin rokkibiisi baariin, taustamusiikkia kauppaan ja kappale lopputeksteille. Elokuvan baarikohtauksessa soi lisäksi The Leaders -yhtyeen kappale "Toinen mies".

1. Vähän relevää rokkia

Matti toivoo "kolmea viiden minuutin hiljaisuutta", joten vastoin hänen tahtoaan tulevaa rokkia piti saada tuotettua. Eipä ollut ihan helppo löytää sopivaa biisiä teostovapaana, joten päädyin itse rämpyttämään kitarat Reasonin rumpujen suosiollisella avustuksella. Menetteli tarkoituksessaan. Kustannustehokkaasti biisi vain alkaa — eli loppuu karusti kesken.

Mikseri.net: Kuuntele

2. Annoying Missing Horse bossa nova

Tarkoituksenani oli kehitellä ylistyslaulu Kalevan Prisman — jossa asioin miltei päivittäin — myymälämusiikkivastaavalle, eli henkilölle joka musiikit tuonne valitsee. Ajan ja energian puutteen vuoksi tästä tuli vain peruskauppakamaa ja elokuvassa kappale soi kaupassa radion omaisesti, koska sieltäkin tuli oikeasti tekijänoikeuksien alaista materiaalia *plääh*.

Tulossa: Kuuntele

3. Pussi-Matti (Lopputekstit)

Tulossa: Kuuntele

Reason 4 ilmestyy aivan kohta

2007-08-19T07:39:00.001+03:00

We are beyond happy to announce that we have reached an important milestone this week as Reason 4 hit Golden Master status. This is tech speak for having finished beta testing and shipped the master copy of the software DVD to the duplication plant.

Elikkäs kultainen master-levy on lähtenyt prässättäväksi Itävaltaan. Joten kulunee parisen viikkoa enintään että uuden Reasonin saa ostaa omakseen.

Miksi?

Se nyt vaan on sillä tavalla että kun kokeilin tuota Reason versiota 4, olen aivan kypsä siihen kuinka hitaasti hommat R3:ssa tehdään. Ja R3 sentään on mielestäni ehkä maailman paras ohjelmisto.

Reason 4 on siis kaikkein eniten tehty nopeuttamaan sitä matkaa ajatuksesta valmiiksi musiikiksi ja sehän se tavoite juuri pitäisikin olla. Seuraavassa kolme ominaisuutta joita eniten kaipailen.

Tonin kolme syytä

Uusi sekvensseri on todella paljon parempi kuin vanha ja jotkut uudet ominaisuudet (mm. ReGroove ja tempomuutokset!) ovatkin vaatineet uudistuksia. Kokeilleena voin kertoa, että tämä on todella tervetullut uudistus. Groupit tulevat nykyään myös automaattisesti, joka siten nopeuttaa hommia.

ReGroove muuttaa biisien kehittämisen nopeuden aivan uudelle tasolle, kun jokaista raitaa ei tarvitse kvantisoida halutessaan jotain yhteistä groovea niihin.

Arpeggiovehje RPG-8 päästää vihdoin eroon Matrix-vimpaimesta helpottamalla kaikki mahdolliset arpeggiot naurettavan helpolle tasolle. Keyboardilta sointu vaan pohjaan ja arpeggio pimputtelee valitun kuvion ilmoille. Meikäläinenkin voisi jos sitten lähteä kosketinsoittajia tuuraamaan.

Hyvä kirja: CSS-tyylit

2007-04-13T11:19:00.002+03:00

CSS-tyylit on hyvä kirja. Se esittelee CSS-tyylitiedostojen maailman selkeällä suomen kielellä. Kirjan on kirjoittanut Jukka K. Korpela.

Kirjassa käsitellään CSS (Cascading Style Sheets) käsitteenä sen syntymästä kirjoitushetkeen, CSS:n käyttämisen perustekniikoita, erilaisia menetelmiä HTML-sivun taittamiseen sekä erilaisten fonttien käyttämistä sekä tekstin muotoilua CSS:n avulla. Tämän lisäksi mukana on myös paljon tietoa CSS:n takaa, eli miten selainten pitäisi lukea speksin mukaan CSS-tiedostoa ja miten erilaisissa CSS-syntaksivirheissä selaimen pitäisi toimia.

Jokaista aihetta käsitellään erikoisryhmiä ja saavutettavuutta huomioiden. Vaikka jotkut asiat (kuten selektorit) käsitellään hyvinkin teoreettisesti, otetaan sen jälkeen mukaan käytännön näkökulma ja realiteetit. Useamman kerran kirjassa siis törmätään siihen karuun tosiasiaan, että se liian yleinen Internet Explorer vähät välittää useimmista kätevistä CSS-syntaksin ominaisuuksista. Selaimien toimintaa eri tilanteissa Jukka on myös selvästi tutkinut.

Erittäin ansiokkaasti kirjassa käsitellään elementtien absoluuttinen ja relatiivinen asemointi, jota miltei mistään muualta en ole näin selkokielisesti saanut selvitettyä. Kirja on myös oiva opus niille, jotka eivät ole aivan perillä lomakkeiden (formien) ja taulukoiden (tablejen) XHTML-merkkaustyylistä.

Kirjassa esitellään selkeästi myös CSS:n kaskadi, eli ohjeiden vaikutusjärjestys, ja eri elementtien tyylien periytyminen sisäisille elementeille. Näin voi ainakin yrittää tulkita selaimissa tapahtuvia kummallisuuksia hieman paremmin.

Esimerkit ovat korpelamaisen rumia, mutta selkeitä ja ajavat loistavasti asiansa.

Kirja vakuutti ainakin minut Korpelan asiantuntemuksesta ja perehtymisen tasosta. Lisäksi löysin muutaman todella hyvän käytännön toimintatavan, jotka tästedes helpottavat muutamia — ennen niin hankalia — tapauksia.

Ostokynnys seuraavan Korpelan kirjan hankitaan alenee huomattavasti tämän kirjan luettuani.

ISBN: 951-846-195-3
Kirjan on kirjoittanut Jukka K. Korpela, kustantanut Docendo Finland Oy (Sanoma WSOY -konserni) ja taittanut Tero Linjama.

Tässä et maksa turhasta. Osta pois jos jossain näet.

Yritysoppaan yrityshakemisto julkaistiin

2006-12-20T14:59:00.002+02:00

No nyt tulee ensimmäinen varsinainen työjuttu tähän blogiin. Eli saimme taannoin tuotannossa yhden pitkäaikaisen projektimme julkaistua onnistuneesti. Nykyisin Suomen Yritysoppaassa on siis yrityshakemisto, josta yritykset löytyvät tuotteineen ja palveluineen entistä paremmin.

Kiitos kaikille hakemiston rakentamisessa mukana olleille.

Sen verran voin paljastaa että tämä on vasta pieni alkusoitto. Hakemistoa luonnollisesti kehitetään edelleen, mutta yritystietopalveluiden markkinoilla tullaan jatkossa näkemään muutama mukava käytettävyyttä parantava mullistus.

MySQL-manuaali näyttää Adsense-mainoksia

2006-12-19T11:25:00.003+02:00

MySQL-manuaaliin on ilmeisesti hiljattain ilmestynyt Googlen Adsense-mainoksia. Joko ne ovat aiemmin olleet huomaamattomampia tai sitten MySQL on keksinyt uuden kanavan rahoittaa tuotettaan.

Uskoisin että manuaalin käyttöaste on aika korkea, joten mainoksia näytetään aika usealle henkilölle. Klikkausprosentteja tuollaisessa kontekstissä on vaikea kuvitella kovinkaan korkeaksi.

Hyvä kirja: WWW suunnittelu

2006-11-23T21:40:00.001+02:00

Harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen kirjahankintaani kuin ostettuani vuosia sitten divarista kahdeksalla ja puolella eurolla Jakob Nielsenin kirjoittaman kirjan "WWW suunnittelu" (engl. Designing Web Usability). Vaikka teos on julkaistu jo vuonna 2000, on se yhä ajankohtainen. Ehkä jopa ajankohtaisempi kuin ilmestyessään.

Suomennos on onnistunut ja jouheva kirjan nimen käännöstä lukuunottamatta. Se onkin ainoa moite, jonka kirjasta pystyn keksimään. "WWW suunnittelu" kun ei kirjoitus- ja jopa asiavirheineen tee kunniaa kirjan laadukkaalle sisällölle.

Kirja ei ota kantaa ohjelmointitekniikoihin eikä HTML-merkkaukseen vaan käytännölliseen www-sivujen suunnitteluun. Kirjassa käsitellään webiä ja www-sivustoja käytettävyyden näkökulmasta ja hyvin perustellen. Rakenteeltaan kirja on selkeä, siitä huokuu rauhassa ja suunnitelmallisesti kypsytelty laatu. Lisäksi siinä annetaan ennustus internetin tulevaisuudesta, joka näyttää käyvän pikkuhiljaa toteen. (Siitä lisää myöhemmin tässä blogissa).

ISBN 951-826-203-9
Kirjan on kirjoittanut Jakob Nielsen ja kääntänyt suomeksi Timo Haanpää. Kustantaja on ollut Oy Edita Ab / IT Press vuonna 2000.

Sitemaps-standardille oma sivusto

2006-11-22T14:53:00.000+02:00

Alunperin Googlen kehittämälle Sitemaps-protokollalle on avattu uusi sivusto osoitteessa www.sitemaps.org. Tämä on merkki siitä että XML-sivukartat ovat nousseet yleiseksi web-julkaisemisen standardiksi robots.txt:n rinnalle.

Uptimella ei työpöytä-linuxilla juhlita

2006-11-21T16:07:00.002+02:00

Debian kaatui tänään ensimmäistä kertaa. Uptimea kertyi varmaan sellaiset hurjat 14 vuorokautta. Silti määrä oli ennätys, johon en työkonellani pitkään aikaan ole yltänyt. Toki olen sössinyt luultavasti Debianin vakauden ottamalla mukaan epävakaampia repoja, mutta kun joka päivä tarvitsee sellaista softaa, jossa vakauden kustannuksella on toteutettu joitakin todella käteviä ominaisuuksia, ei satunnainen pakkoboottaaminenkaan tunnu enää niin pahalta.

Työtapani ovat sellaiset että siinä esimerkiksi kolme näyttöä kahdella työasemalla tulevat aivan tarpeeseen. Voisi kenties puhua työpöydän maksimaalisesta hyötykäytöstä. Ja toki raudassakin saattaa olla jotain vialla. Tarkkailen tilannetta tässä etchiä odotellessa.

Hakukoneet oppivat medialukutaidon

2006-11-20T20:57:00.004+02:00

Medialukutaito on tärkeä taito nykyaikana. Informaation vastaanottajan täytyy tietää mikä lähde on luotettava, mikä taas soopaa ja jopa haitallista. Jatkossa näin ei ehkä enää olekaan mikäli nykyinen suuntaus hakukonerintamalla jatkuu.

On totta että pahimmat virussivustot ja spam-farmit pyritään tunnistamaan ja poistamaan jo nyt suoraan hakukoneiden indekseistä, mutta lisää on tulossa.

Hakukoneiden on nimittäin paremman relevanssin saavuttamiseksi opeteltava luokittelemaan sisältöään laadukkaaseen ja luotettavaan - aivan kuten ihminenkin tietoa päättelee. Tästä yksi oiva sovellus on jo pidempään käytössä ollut TrustRank, joka luokittelee sivuja linkitysten perusteella luotettaviin ja epäluotettaviin riippuen siitä minkälainen luotettavuus linkittävällä lähteellä on.

Google ilmoitti taannoin ilmoittavansa badware-sivustojen omistajille webmaster-työkalujen kautta, että sivustosta on jätetty ilmoitus Badwaren vastaisen kampanjan tietokantaan. Badwareksi luokitellaan kaikenlainen paha softa (troijalaiset, virukset, spooffaussivustot yms.) joka ei kerro käyttäjälleen mitä se tämän selän takana puuhaa.

Tässä kuvallinen esimerkki siitä miten Google badware-sivustosta sivulla vierailevalle ilmoittaa.

Jatkossa hakukoneet saattavat lähteä arvottamaan tietoa julkaisijan luotettavuuden perusteella ja päätynevät lopulta jopa tarkempiin ja parempiin luotettavuusarvioihin kuin hakukoneiden käyttäjät itse.

Käytettävyysongelma CD-levyjen erikoisversioissa

2006-11-16T19:07:00.001+02:00

Seuraava juttu on todella outo, mutta kuvastaa oivasti sitä kuinka piilossa jotkin käytettävyyteen liittyvien ongelmien syyt voivat olla.

Yksi suosikkiyhtyeistäni Jamiroquai julkaisi hiljattain High Times -singlekokoelman. Kokoelmalla on Jamiroquain singleinä julkaisemia kappaleita vuosilta 1992-2006. Olin alunperin ostamassa pelkkää yhden levyn kokoelmaa, mutta huomasin onneksi että levystä on tarjolla myös Special Edition -versio, joka sisältää lisäksi Bonus CD-levyn.

Bonus CD-levyllä on päteviä remixejä Jamiroquain kappaleista. Ilman tätä extralevyä kokoelma olisi näin jälkikäteen tuntunut kieltämättä aika torsolta vaikka ykköslevyllä muutama hyvä uusi biisi onkin.

Kokoelman saavuttua postitse importtasin molemmat levyt iTunesiin ja sitä kautta iPodiin. Itse pidän iTunesin ominaisuudesta jolla voi lajitella kappaleet albumin levynumeroiden perusteella. Ykköslevy merkataan esimerkiksi albuminimellä "High Times: Singles 1992-2006" ja levymääritelmäksi "1/2".

Kakkoslevylle määritellään sama albumin nimi, mutta levymääritelmään "2/2". Näin iPod osaa soittaa molemmat levyt peräkkäin ja kappaleet oikeassa järjestyksessä ja valita tarvitsee vain haluttu albumikokonaisuus.

iTunes hakee levyjen kappaletiedot CD-levyjen tunnisteen mukaisesti internetissä sijaitsevasta kappaletietokannasta. Tuosta tietokannasta haetaan myös tieto siitä monesko kyseinen levy on albumikokoelmassa. Koska sekä tavallisen yhden levyn version CD että Special Edition -paketin ykköslevy ovat tunnisteeltaan täysin samanlaisia, antaa kappaletietokanta levylle tunnisteen "1/1". Kakkoslevy puolestaan saa tunnisteen "2/2" (ja lisäksi vielä albumin nimi saa lisän "cd2").

Näinhän se homma markkinointiosaston mielestä tietysti toimii, eli pakataan vaan kalliimpaan pakettiin sen halvemman kamat ja lisäksi vähän extraa, jolloin saadaan Special Edition.

Tulikohan kenellekään suunnitellessa mieleen, että jossain maailmassa aika monen iPod-käyttäjän Jamiroquai-tuplalevykokoelmaan monistuu väärä tieto, todennäköisesti vielä pitkään ja aiheuttaahan se jopa pienen käytettävyysongelman iPodin käyttäjälle.

Tässä tapauksessa kyse on tosi harmittomasta "featuresta", mutta samankaltaiset kummallisuudet ja tahattoman virheen monistumiset aiheuttavat maailmassa varmasti hyvin paljon kaatuilua ja odottamattomia tilanteita. Enkä usko että näistä päästään eroon kovin helpolla, sillä kukapa tällaiseen osaisi varautua?

Luultavasti ainoastaan se käyttäjä jolla ongelma ilmenee.

Digiboksi hankaloittaa television käytettävyyttä

2006-11-16T18:03:00.001+02:00

Pohjustuksena sanottakoon että televisio on päätelaitteena passiivisen vastaanottamisen ja helppouden perikuva. Ainoa päivittäinen vuorovaikutteisuus laitteessa on päälle ja pois kytkemistä, ja kanavan vaihtamista. Mainittujen seikkojen lisäksi television käytettävyyttä voi päivittäisessä käytössä vaikeuttaa enää huonolla kuvalla.

Unohtakaa vaikea asennus ja epäselvät manuaalit, ohjelmistopäivitysten hankaluus tai tekstityksen puuttuminen. Ne tehdään vain muutamia kertoja käyttöaikana.

Tässä ovat ne kolme oikeaa syytä miksi en ole hankkinut digiboksia:

Kanavan vaihtaminen hidastuu
Television päälle laittaminen ja sulkeminen hankaloituu
Kuva ei parane riittävästi

Kanavan vaihtaminen hidastuu. Nykyisessä tv:ssä kanava vaihtuu painaessani valitsemani kanavan nappia. Jokaisessa digiboksissa kanavan vaihtaminen aiheuttaa kummallisen pysähdyksen, jonka ajaksi kuva joko pimenee tai jämähtää siihen kuvaan joka viimeksi oli näytillä. Tämä johtuu ilmeisesti teknologiasta, jota digiviritin pitää sisällään.

Käyttäjänä en aio maksaa siitä että kanavan vaihtaminen huonontuu. Uusi teknologia ei ole silloin valmis, jos se ei kykene parantamaan sitä - tai edes samaan - mihin vanha pystyi. Digitaaliaikana nopeus pitäisi olla valttia. Jokapäiväistä junnaamista en osta.

Television päälle laittaminen ja sulkeminen hankaloituu. Digiboksia varten tarvitaan oma kaukosäätimensä. Sekä digiboksi että tv on kytkettävä päälle että ohjelmia alkaa näkyä.

Puolustaja sanoo, että voithan aina hankkia yleiskaukosäätimen. Sellainen kyllä löytyy. Taas kyse onkin nykyisen palvelun muuttumisesta hankalammaksi. Ongelman ratkaisijaksi noussee jatkossa television sisäinen digiviritin, jolloin ylimääräisestä tv-kaukosäätimestä voi luopua ja digi-tv sulautuu tavalliseksi televisioksi.

Kuva ei parane riittävästi. Asun kaapeli-tv-taloudessa, jossa jokaisen tv-kanavan kuva on hyvä. Meillä on ollut lainassa isäni Humax-digiboksi, mutta annoimme sen takaisin huomattuamme ettemme jaksaneet laittaa sitä päälle kun halusimme katsoa televisiota. Kuvaputkitelevision kuvanlaadulla kun ei huomannut oliko digiboksi päällä vai ei.

LCD-näytöt ja plasma-tv:t, huutaa puolustaja. Niissä kuva todella on hyvä - jos se tulee teräväpiirtolähteestä. Uudet näytöt paljastavat ikävästi digitelevisiokuvan pakkausjätteet.

Nähtyäni Full-HD-kuvaa tietokoneen toimiessa kuvalähteenä, tajusin kuinka hyvää kuvaa televisiosta tosiaan voisi tulla. Kannattaa kokeilla. Varaudu vaan siihen ettet enää ikinä osta myöskään yhtään DVD-elokuvaa sillä ne näyttävät miltei yhtä pahalta kuin digi-tv:n legomeri.

Kun analogilähetykset päättyvät elokuussa 2007 saisi kaupasta löytyä hyvä Full-HD-televisio sisäisellä ja nopealla digivirittimellä. Toki tarjolla saisi olla ohjelmia kunnon kuvalla. Jos tämä skenaario ei silloin toteudu jää meidän taloutemme televisio ainakin joksikin aikaa pimeäksi.

iPod lentokoneessa: Telakat istuimiin

2006-11-15T18:54:00.001+02:00

iBlogi uutisoi, että useat lentoyhtiöt ovat solmineet Applen kanssa sopimuksen, jonka ansiosta lentokoneisiin asennetaan iPod-telakat. Telakoiden avulla matkustajat voivat ladata ja käyttää iPodiaan lentokoneesta saamallaan virralla. Mukana on yhtiöitä joilla lennetään useamman tunnin lentoja.

Katselin viime kesänä 3-tuntisen lentomatkan aikana kaksnelosta useamman jakson verran. Täytyy myöntää että ensikertaa lentomatka ei tuntunut lainkaan pitkästyttävältä.

Suurin ongelma lentomatkalla on todellakin tuo akkukesto, johon tämä sopimus nyt tuo ratkaisun. Oma podini jaksoi näyttää videota muutaman tunnin, mutta olin ladannut sen juuri ennen lentoa Helsinki-Vantaan lentoaseman pistorasiasta.

Lehdistötiedotteessa mainitaan myös että iPodin kuva yhdistyisi näyttöön, joka on sijoitettu edessä olevan istuimen selkänojaan. En pidä iPodin näyttöä mitenkään liian pienenä edes tekstityksen lukemiseen. Matkakatselussa ääni kun korvaa paljon kuvakoon puutetta, mutta tottakai tämä on tervetullut parannus.

Polttavatkohan lentokoneet entistä enemmän bensaa nyt kun "kaikki" latailevat omaa podiaan koneessa. Saapa nähdä milloin tuollaiselle iPod-lennolle sitten vihdoin päätyy, kun lennettyä tulee suunnilleen pari kertaa vuodessa. Ehkä koko vehje on wanha jo silloin.